Onsen-reissusta

Heips! Minulla on hirveästi luonnoksia kaikenmaailman matkoista ja tekemisistä, mutta kirjoittelen nyt kuitenkin ensin viimeisimmästä reissusta Naganon seuduille - ennen kuin tämäkin unohtuu ja jää luonnokseksi. :D

Käytiin siis Kazukin kanssa Naganon seuduilla, tarkemmin Uedan suunnilla Bessho onsen -alueella. Japan Railwaysilla on menossa sellainen hauska kampanja, jossa bonuspisteillä saa normaalia halvemmalla ostettua liput johonkin satunnaiseen kohteeseen. Nämä satunnaiset kohteet pystyy jossain määrin itse valitsemaan: käytännössä naputeltiin päivitä-nappia, kunnes kaikki neljä vaihtoehtoa oli sellaisia, että ei haittaisi mennä + kaikissa mainostettiin onsenia (kuuma lähde). Lopulta kohteeksi valikoitui arvonnan perusteella Ueda, joka oli ehkä vaihtoehdoista tylsin, mutta toisaalta myös lyhimmän junamatkan päässä. Lisäksi Uedan lähellä on tosiaan tuo Bessho onsen -alue, joka on yksi vanhimpia kuuma lähde -alueita noilla seuduin. Sieltä varattiinkin yöpymispaikka.

Bessho onsen oli tosi mukava alue yöpyä. Ainakin arkena alue oli hyvin rauhallinen ja ihan muutaman sadan metrin säteellä oli useampi temppeli. Alueen läpi kulkee myös pieni joki, jonka rannalla käytiin katsomassa tulikärpäsiä. 

 Laitoin instaan jo sen verran kuvia, että tässä nyt vain yksi random otos.

Yövyttiin eräässä ryokan-majatalossa, joka osoittautui erittäin mukavaksi paikaksi, vaikka ei mikään halvin mahdollinen ollutkaan (2 arkiyötä aamiaisella + 1 illallinen kahdelle noin 60 000 jeniä). Jos paikalle saapuu autolla, auto pysäytetään oven eteen, josta henkilökunta siirtää sen parkkipaikalle (+ tuo aina ovien eteen, kun tarvetta on). Julkisilla kulkeneille ilmeisesti olisi ollut jonkinlainen kuljetuspalvelu lähimmältä asemalta/pysäkiltä. Tässä majatalossa oli myös se erityispiirre, että aulasta alkaen sisätiloissa kuljetaan ilman kenkiä - myös siis käytävillä. Tämä oli yllättävän mukavaa ja teki paikasta jotenkin vielä normaaliakin rennomman, kun ei tarvinut miettiä edes slippereiden jalkaan laittoa. 

Ruoka oli myös hyvää: tässä ensimmäisen päivän aamupala.

Henkilökunta oli myös hirmuisen ystävällistä ja olisivat olleet myös innokkaita puhumaan englanniksi eli yöpymispaikkana toiminee myös ilman japanintaitoa. Illallisella myös paikan okami eli ns. emäntä tuli tervehtimään meitä ja mm. vinkkasi, minne kannattaa mennä katsomaan tulikärpäsiä. Parasta koko paikassa oli kuitenkin ehdottomasti kattokerroksen onsen, jossa oli erikseen allas sisällä ja ulkona. Lisäksi oli myös pieni sauna ja kylmävesiallas, johon pulahtaminen tuntui vähän samalta, kuin Suomessa järveen meno saunasta kesällä (eli ei se vesi oikeasti kovin kylmää ollut). Näin onsen-sesongin ja loma-aikojen ulkopuolella sai myös kylpeä aika rauhassa, varsinkin aamuisin sopivan lähellä check out -aikaa sekä yömyöhällä. Iltakymmenen aikaan mennessä jouduin kärsimään peräti kahden ihmisen seurasta, mutta aamulla sain koko naisten puolen ihan itselleni. :')

Myös miesten puolella oli ilmeisesti aika rauhallista, mutta Kazuki pääsi nauttimaan harvinaisuudesta eli puheliaasta kylpyseurasta, jonka kanssa se keskusteli lopulta ilmeisesti noin tunnin verran. Heppu kuulemma aloitti keskustelun toteamalla, että "sulla on muuten kaunis vaimo" ja siitä alkoi sitten keskustelu, jonka suurinta antia oli yksi hyvä ravintolasuositus.

Päästiin nauttimaan harvinaisen puheliaasta seurasta myös toisen päivän iltana, kun syötiin illallista majatalon sijaan läheisessä ravintolassa. Yksi Kansain suunnilta tullut matkailija oli salakuunnellut meidän keskustelua ja halusi välttämättä varmistaa, että olen syntynyt ja kasvanut Japanissa, kun puhun niin hyvää japania - ja järkyttyi muuten kovasti, kun näin ei ollut. :D Kyseinen tyyppi kertoi olevansa töissä jonkinlaisessa kielikoulussa ja yritti kovasti kysellä, miten ihmeessä minä olen oppinut niin luontevan ääntämisen, mutta en varmaan ollut kyllä millään tavalla avuksi ("No joo, ekat vuodet lähinnä katsoin draamoja ja johnnys-videoita. Tunteja kokeilin, mutta lopetin parissa kuukaudessa.").

Osa kyseisestä illallisesta: yakitoria (vartaissa paistettua kanaa), jonka päälle voi halutessaan lisätä kastiketta. Tämä syömistapa on yksi tämän alueen paikallisista erikoisuuksista. Syötiin myös heinäsirkkoja, joka on myös alueen erikoisuuksia, mutta niistä ei ole kovin hyvää kuvaa eikä jääneet muutenkaan mitenkään erityisesti mieleen.

Alla muuten muutama kuva onsen-ravintolan illallisesta. Tässä ei tosin näy kaikki, koska ruokalajit tuotiin paikalle vähän kerrallaan.

Alkupalat, vasemmalla näkyvä kannen alla oleva unagi (ankerias) tosin syötiin vasta huomattavasti myöhemmin aterialla.

 

Lihan ja kasvikset pääsi paistamaan itse - vinkkinä, että jos tykkää hyvin kypsästä lihasta, niin se kannattaa laittaa heti paistumaan, koska tuo paistoalusta ei pysy kuumana hirveän kauan.

Onsen-alueen lisäksi käytiin autolla Utsukushigaharassa ("kaunis tasanko"), jonne meni noin tunti autolla. Utsukushigara on n. 2000 metrin korkeudessa oleva tasanko. Kilometrillisesti suurin osa matkasta oli hyvää ja leveää tietä, mutta loppumatka päästiin kiipeämään mutkittelevaa ja kapeahkoa vuoristotietä. Matkan varrella oli muistaakseni yhteensä 64 kurvia. Ylös ei onneksi ole pakko ajaa itse: sinne pääsee myös julkisilla ainakin sesonkiaikoina. Tuo on ilmeisesti myös pyöräilijöiden suosiossa, vaikka lieneekin aika rankka kipuaminen.

Ylhäällä oli kauniiden maisemien lisäksi atsaleoja ja lehmiä sekä pieni ravintola/kahvila/kauppa, josta ostettiin mm. hyvää maitopehmistä ja vielä parempaa juustokakkua. Tuolla alueella oli muuten kokonaisuutenakin ajateltuna ihanan paljon kaikenlaisia juustoon ja maitoon liittyviä herkkuja. Käytiin paluupäivänä eräässä ravintolassa Uedan toisella puolella, joka on tunnettu nimenomaan juustoherkuistaan ja syötiin muun muassa erittäin hyvää neljän juuston pizzaa.

(olin toki varta vasten pukeutunut lehmien kanssa yhteneväisiin väreihin)

Viimeinen kuva ei ole huipun tasangolta, vaan matkalta huipulle (tai oikeastaan meidän tapauksessa matkalta alas, koska pysähdyttiin siellä paluumatkalla). Oli vähän liikaa hyttysiä hyvien kuvien ottamiseen, mutta tuolla alueella oli todella paljon japaninatsaleaa & muutenkin kaunista.

Ihan vihoviimeisenä matkapäivänä käväistiin myös Raiden-nimisen historiallisen sumopainijan kodissa, oli ihan hauska visiitti tämäkin. Paikalla ei ole ketään opastamassa tai ottamassa mitään pääsymaksuja vastaan, vaan taloon vain mennään omineen sisään ja ihmetellään. Halutessaan saa päälle myös opastusselostuksen, joka taisi tosin olla vain japaniksi.

Mutta siinäpä se tästä reissusta! Ehkä yritän lähiaikoina vihdoinkin saada tänne juttua myös muista reissuista, kuten vaikkapa viimesyksyn Guamin matkasta (vaikka ei japaneilua olekaan). :') Toivottavasti kuvat eivät ole hirveän rakeisia, olen taas ehtinyt unohtaa, mihin tiedostomuotoon ne piti heittää, että Blogger näyttää ne nätisti...