Muutto ja uudet kujeet

Muutto otsikossa tarkoittaa periaatteessa myös muuttoa muilta blogialustoilta tänne, mutta sitäkin enemmän se viittaa siihen, että muutettiin oikeasti täällä Tokiossa. Tässä postauksessa ajattelin vähän kertoa, mikä meidän elämässä tämän muuton kautta on muuttunut.

Kaikki on lähellä! ❤

Tämä on ehdottomasti se paras asia eli oikeastaan kaikki mahdolliset paikat, jossa halutaan käydä viikoittain tai useamman kerran viikossa, ovat reippaasti lyhyemmän matkan päässä, kuin ennen. Meidän nykyiseltä asunnolta on kävelymatka useamman junalinjan asemille, joista yksi on sen verran kätevä, että sieltä on vain vartin junamatka niin yliopistolle kuin bjj-salillekin. Toki näin kesällä (peruspäivälämpötila +35C) lyhyetkin kävelymatkat on vähän hikisiä ja nihkeitä, mutta tuleepahan käveltyä näin kesälläkin.

Tässä lähellä on myös kivasti kauppoja, ja tarkoitan nyt lähinnä ruokakauppoja ja vastaavia. Meidän entisen kodin lähellä oli kyllä parikin jättimäistä ostoskeskusta, jotka oli varsin käteviä esim. vaateshoppailuun sun muihin, mutta ruokakauppa oli ison autotien takana ja vähän vaivalloisen matkan päässä (linnuntietä ei super kaukana, mutta harvoin siellä tuli käytyä). Nyt noin minuutin kävelymatkan päästä löytyy Maruetsu-supermarket ja lyhyen pyörämatkan päästä taas OK-supermarket. Konbineja löytyy myös ihan kivasti, jos tarvitsee vaikka lähettää paketteja tai muuta.

Niin ja se paras puoli: kävelymatkan päässä on myös kohtuuhintaisia ruokapaikkoja ja Uberista löytyy vaikka mitä! Aiemmin myöhäisillan Uberitukset rajoittui lähinnä McDonaldsiin ja Yoshinoyaan, mutta nyt myös myöhään illalla löytyy hyvin vaihtoehtoja.

Puhuin muuten yllä lähinnä asemille kävelystä, mutta tykkään täällä myös siitä, että täältä pystyy kävelemään halutessaan hyvin moneen paikkaan ja suuntaan, varsinkin sitten, kun ilmat vähän viilenevät. Odaibassa asuessa oli pakko käyttää junaa vähän pidempiin matkoihin, jollei sitten halunnut tallustella yli Rainbow Bridgen tai muuten ylittää merta jalkaisin - sinänsä harmittaa, ettei sitä tullut testattua kertaakaan.

Roskasysteemin kiemurat

Edellisessä asunnossa roskien vienti hoitui Japanin mittapuulla hieman epätavallisesti niinkin helposti, että roskat vain vietiin pohjakerroksen tai ykköskerroksen (roskalajista riippuen) roska-astioihin. Nämä olivat molemmat auki käytännössä 24/7, mitä nyt palavien roskien laite joskus sammahteli. Roskia kuitenkin pystyi viemään ulos milloin vain halusi ja kerralla niin paljon, kuin vain pystyi kantamaan.

Täällä taas on käytössä perinteisempi systeemi eli roskat viedään ulos kadulla tiettyinä päivinä. Esimerkiksi palaville roskille (= ns. sekajäte) on viikossa kaksi keräyspäivää ja roskat tulee viedä ulos noina kyseisinä päivinä aamuvarhaisella. Me vähän kierretään tosin tuota aamuvarhaisuutta ja viedään roskat ulos puolenyön aikaan yöllä, mutta se näyttää olevan täällä ihan hyväksytty käytäntö. Kierrätysroskille, kuten vaikkapa pahville tai pulloille, taas on viikossa vain yksi keräyspäivä eikä niitä saa viedä kerralla ihan järkyttäviä määriä. Tästä johtuen meillä on edelleen muutosta pahvilaatikoita läjässä olohuoneessa, vaikka ollaan viety aikamoinen läjä jo kolmena keräyspäivänä.

Ollaan myös vihdoin jouduttu alkamaan ihan oikeasti noudattamaan Japanin (tai oikeastaan tämän alueen, koska ne on alueellisia) roskienlajittelusääntöjä, koska muuten roskia ei välttämättä oteta kyytiin. Esimerkiksi pahvilaatikot pitää litistää ja taitella suht pieneen, kasata päällekkäin ja lopuksi kiepaista narulla siistiksi paketiksi vähän lahjapaketin tyyliin. Samoin paperiroska vaatii lahjapaketin taiteilua, joten ihan pieniä määriä ei oikein voi kerralla heittää pois.

Joillain alueilla on tiukat säännöt myös siitä, minkä kokoisia ja värisiä roskapusseja tulee käyttää, mutta meillä pussien pitää vain olla läpinäkyviä tai puoliläpinäkyviä, muuten valinta on vapaa. Tämäkin tosin aiheuttaa välillä vähän mietteitä esimerkiksi siitä, että saako ruokakaupan valkoisia pusseja käyttää esim. pienempinä pusseina ison roskapussin sisällä.

Väliaikaisuus

Harmillisinta tässä asunnossa on se, että tämä saattaa jäädä hyvinkin väliaikaiseksi. Meillä on kahden vuoden vuokrasopimus ja tämä johtuu siitä, että asunto sijaitsee sellaisella alueella, jonka Tokion rahanhimoiset kapitalistit haluaisivat vetää kokonaan matalaksi ja täyttää pilvenpiirtäjillä ja muulla turhalla maisemaa pilaavalla. Suunnitelma on jo aika konkreettisella tasolla, mutta on ollut vähän jumissa erinäisistä syistä, jonka vuoksi on mahdollista, että saadaan asua tässä pidempäänkin kuin 2 vuotta, mutta varmaa on vain tuo kaksi vuotta. Vertailun vuoksi todettakoon, että edellinen asukas asui tässä 9 vuotta, vaikka heti ensimmäisestä vuokrasopimuksesta asti tilanne oli sama, kuin meillä nyt - toivoa siis on.

Japanissa tällainen "uudelleen kehittäminen" (再開発 saikaihatsu) on muuten harmillisen yleistä. Tämän brutaalin käytännön kuuluisia uhreja ovat muun muassa Harajuku, joka aikoinaan oli varsin söpö paikka, mutta tällä hetkellä lähinnä betonin ja lasin sun muun teollisen kiiltoinen, sekä viimeaikoina surullisen kuuluisaksi noussut Meiji Jingu Gaien, jonka kehittämissuunnitelmat tosin taisivat mennä hetkeksi jäihin. Tällaista meininkiä muuten havainnollistaa kivasti myös uusi Netflix-draama Jimenshitachi (Tokyo Swindlers). Myös 9 Border on ilmeisesti tällainen draama, mutta en ole itse katsonut.

Ei seinä- tai alanaapureita

Asutaan sinänsä hassussa asunnossa, että meillä ei ole ollenkaan alanaapureita, vaikka ollaan kolmannessa kerroksessa. Ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa on nimittäin yritystoimintaa. Ykköskerroksen yritys on auki pitkälti myös viikonloppuisin, mutta ei iltamyöhään asti. Kakkoskerroksen heput taas työskentelevät lähinnä arkisin ja ovat joskus paikalla suht myöhään iltaan asti, mutta varsinkin viikonloppuisiin, loma-aikoina ja iltaisin tuntuu suhteellisen sallitulta myös hyppiä ja pomppia.

Seinänaapureiden puute ja hyvä äänieristys (meillä on kaksinkertaiset ikkunat!) taas mahdollistaa sen, että voi rauhassa pitää muutenkin meteliä. Tämä on sinänsä myös ehkä himpun verran rauhatonta aluetta, että ikkunasta näkyvällä parkkipaikalla on vähintään kerran viikossa jonkin verran nuorisoa alkoholia nappaamassa, mutta itse ajattelen tämän positiivista kautta niin, että mekin saamme halutessamme pitää meteliä - eikä haittaa, vaikka ikkuna joskus unohtuisikin auki. Ainoa rajoittava tekijä on tosin se, että meidän vuokranantaja asuu tuossa ihan vieressä, mutta ei me toisaalta onneksi niin paljon haluttaisikaan pitää meteliä, että tämä haittaisi vuokranantajaa (joka on muuten tosi mukava). Lähinnä pointtina on, että voi vähän lauleskella ynnä muuta ilman pelkoa naapureiden koputteluista. Yläkerroksessa on myös se hyvä puoli, että tupakoivien kavereiden voi antaa polttaa parvekkeella, kun savusta ei pitäisi ihan hirveästi olla haittaa kenellekään.

Ei sääntöjä

Aiemmin asuttiin asuntolatyyppisessä paikassa, ja vaikka asunto olikin ihan tavallinen (joskin tosi iso ja kalustettu), niin paikan säännöt oli selkeän asuntolatyyppiset. Kavereita sai tuoda kylään, mutta heidän piti häipyä rakennuksesta klo 23:00 mennessä - ei siis yökyläilijöitä tai myöhään yöhön kestäviä pippaloita. Myöskään esim. perheen majoittaminen ei olisi ollut sallittua edes väliaikaisesti, vaan tähän oli erikseen vuokrattavana hotellimaisia huoneita (ei tosin tätä systeemiä käytetty kertaakaan, ja oltaisiin tarvittaessa käytetty varmasti ennemmin normaaleja hotelleja).

Lisäksi myös omista yöpymisistä oli erilaisia sääntöjä. Jos oli pois yli kolme yötä, tuli ilmoittaa siitä asuntolalle - ja myös kertoa syy siihen, miksi on pois. Toisaalta oli kiva, että esimerkiksi Amerikan matkamme aikana oli mahdollista pyytää asuntolan tyyppejä käymään vähän tuulettamassa asuntoa välillä + myös palo- & murtoturvallisuus sun muu oli aika hyvällä tolalla, mutta silti tuntui vähän turhan holhotulta välillä. Nykyasunnossa oikeastaan ainoat säännöt ovat, ettei saa ilman erillislupaa soittaa esim. rumpuja tai muita äänekkäitä soittimia (sähköpiano ok) tai ottaa kissaa ilman, että ilmoittaa tästä ja maksaa vähän lisää takuuvuokraa.

Pääsee sisustamaan

 
Okei, en ole kyllä mikään innokkain sisustaja sinänsä + huonekalut on kaikki valittu aikalailla raha edellä, mutta oli silti kiva päästä valitsemaan itse esim. sohva ja televisiotaso. Ennen meillä oli telkkari korkean hyllyn päällä ja (omaan silmään) ruma tummanruskea nahkasohva (joissa mahtui löhöämään vain yksi kerrallaan). Nyt meillä on söpö IKEA:n televisiotaso ja ihana sohva, jossa pääsee kaksi ihmistä löhöämään. Verhojen väriä olisi ehkä voinut miettiä vähän enemmän, mutta tällä hetkellä vedellään tylsillä beigeillä verhoilla, jotka eivät ainakaan pilaa maisemaa erityisemmin. Ainut tyytymättömyyden kohde tällä hetkellä on sohvapöytä, joka saatiin Kazukin perheeltä, ja josta olen toki äärimmäisen kiitollinen, mutta... Ei se kyllä sovi tuohon yhtään ja on liian matalakin. :'D

Kivaa on muuten myös se, että tämä asunto on todella siisti. Ennen meidän muuttoa tätä vähän kunnostettiin (esim. liesi on upouusi) ja siivottiin oikeasti kunnolla, kun taas meidän asuntola-asunto oli aika rähjäisessä kunnossa meidän muuttaessa. Varsinkin lattia oli ihan kamala eikä me sitä koskaan puhtaaksi saatukaan, ja myös esimerkiksi keittiön kaapistot olivat sen näköiset, ettei niitä oltu ehkä koskaan siivottu + jääkaappi haisi (toisaalta tässä asunnossa jouduttiin ostamaan jääkaappi itse, koska Japanissa ei ole tavallista, että vuokra-asunnossa on valmiiksi jääkaappi).

En tiedä voiko tätä kutsua sisustamiseksi, mutta tuo oikean puoleinen hylly oli varsin hauska koota... Ja tuossa mikro+uuni-yhdistelmässä paistuu mukavasti myös leivät ja pullat.

 

Pesukone on vähän down-grade verrattuna aiempaan, mutta pidin silti kiinni siitä, että haluan pestä kuumalla vedellä, joten tällainen Japanissa vähän epätyypillisempi edestä täytettävä malli tuonne keittiön nurkkaan tuli. Täällä ei myöskään tunneta käsitettä astiankuivauskaappi, mutta löysin vihdoin tarpeeksi lähellä olevan ratkaisun (tuo musta hökötys, joka on toistaiseksi pysynyt yllättävän hyvin pystyssä).

Kuumuus

Asutaan pienen rakennuksen kolmannessa kerroksessa ja meillä on hyvin tiivistetyt ikkunat. Jos ikkunoita ei avaa, niin tuuli ei kulje lainkaan ja koko asunto on aika pätsi. Jos ikkunat taas avaa 35 asteen helteessä, tuuli kulkee, mutta koko asunto on tosi pätsi. Meillä on myös ihanan iso olohuone, joka on huono vain siinä mielessä, että sen viilentäminen ilmastoinnilla on aika kallista. Odotellaan siis kovasti helteiden vähenemistä, mutta ainakin seuraavan viikon sää näyttää vielä varsin helteiseltä - päivän suurin lämpötila putoaa todennäköisesti alle 30 asteen vain yhtenä päivänä ja siitäkin tulee olemaan kiittäminen ukkosmyrskyä.

Siinä oli vähän hyviä ja huonoja puolia tästä uudesta asumuksesta - lisääkin ehkä keksisi, mutta mennään nyt näillä. Kaiken kaikkiaan tykätään asua täällä huomattavasti enemmän, kuin aiemmassa asunnossa, vaikka se olikin isompi ja turhat tavarat sai paremmin piiloon - nyt joudutaan ehkä jopa alkamaan karsia niitä turhia tavaroita... Lyhyet matkat joka paikkaan ovat aivan parhautta joka tapauksessa + asunto on muutenkin mukava. (: